Pääkaupunkiseudun rakennusvalvonta (ensimmäisenä) on edellyttänyt poistumisteillä tilaa palvelemattomien kaapelien osastoimista omaan EI30 palo-osastoonsa riippumatta käytetyistä kaapelityypeistä.
Sähköala on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään palotestattujen, halogeenivapaiden ja vain vähän savua muodostavien kaapelien käyttöä sekä poistumisteillä että nykyisin myös lääkintätilojen kaikissa asennuksissa mm. SFS 6000:n vaatimuksin. Rakennusvalvonnan tiukan (ja käytännössä perusteiltaan kestämättömän) vaatimuksen jälkeen sähköala ei varmaankaan näe paljonkaan järkeä näiden palotestattujen kaapelien asentamista poistumisteille, kun sinne omaan palo-osastoituun rakennusaineiseen koteloon saa rakennusvalvonnan mukaan sitten asentaa minkälaisia kaapeleita hyvänsä tai ainakaan heillä ei ole kaapelien suhteen mitään muita vaatimuksia. Normaalit asennuskaapelit siis käyvät.
Tärkein tieto on nyt siis se, ettei SFS 6000 kohdan 422.2 mukainen asennustapa (ensimmäinen ranskalainen viiva, testatut kaapelit) yksinään riitä rakennusvalvonnalle tällä hetkellä pk-seudulla heidän oman ohjeensa E1-1002 mukaan. Jos käytetään testattuja kaapeleita (ensimmäinen ranskalainen viiva) ilman rakennusaineista koteloa, ”tulee hankkeeseen ryhtyneen esittää paloturvallisuusasiantuntijan puoltava lausunto turvallisuustason riittävyydestä”.
Kun turvallisen tason vaatimuksena pidetään kaapeleilla pintakerrosvaatimusta A2-S1, d0, eikä sellaisia kaapeleita ole edes saatavissa (johtuen nykyisistä testausstandardeista, jotka eivät ole rakennustuotteiden ominaisuuksien mukaan testattuja) tällä hetkellä, tuskin kukaan ryhtyy tällaisen lausunnon laatimiseen. Ainakaan allekirjoittaneelta ei kannata tällaista pyytää.
Kun arviolta vuoden 2016 aikana kaapelitkin saadaan CE-merkinnän ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisjärjestelmään ja testausstandardit yhdenmukaistettua rakennustuotteiden luokitusten kanssa, ongelma todennäköisesti poistuu itsestään. Siihen asti erityisesti sähkösuunnittelijoiden ja -urakoitsijoiden tulee olla erityisen tarkkana.
Itse kummeksun suuresti Ympäristöministeriön alaisen rakennusvalvonnan tapaa itsensä korottamista muiden säädösten, standardien ja ohjeiden yläpuolelle. Se konkretisoituu sellaisten vaatimusten esittämisenä, joita ei voida mitenkään käytännössä toteuttaa (paitsi tuota kaikille huonoa vaihtoehtoa PVC-kaapelien käytöstä palokoteloissa). Jo hyvä virkamiestapa edellyttää selkeiden ohjeiden antamista, jotta vaatimuksia ylipäätään voidaan noudattaa. Nyt väitetään itse annetun tulkinnan olevan pätevin, vaikka se on rakennusvalvontatointa valvovan viranomaisen eli ympäristöministeriön oman Ympäristöoppaan 39 sivujen 122 ja 123 vastainen. Vedotaan siihen, että RakMk E1 on muuttunut ja ministeriö ei ole saanut muutettua Ympäristöopasta eikä opas muutenkaan sido ketään. Ei kuitenkaan ole edes selvitetty sitä mahdollisuutta, että ministeriön aiemmin antama ohje olisi edelleen ministeriön voimassa oleva näkemys asiasta. Ja olisi aika kummallista, jos rakennusvalvonta todellisuudessa poikkeaisi valvovan ministeriön antamista ohjeistakaan – määräyksistä puhumattakaan.
SESKO:n komitea SK64 tulee antamaan julkisuuteen tarkemman tiedotteen poistumisreittien kaapeloinneista lähiaikoina ja sitä tullaan jakamaan mahdollisimman laajasti sähköalalla.
Vantaalla 15.4.2014
Reijo Lintula, valtuutetu tarkastaja VTS 001, palonsyytutkija (erityisalana sähköiset syttymissyyt) ja standardisoinnin ammattilainen, hiukan myös sähköalan lainsäädäntöön perhtynyt ja noin 39 vuotta alalla toiminut yksityishenkilö. Ei silti pysty antamaan lausuntoa siitä, onko jonkun kaapelin pintakerros A2-S1, d0 vaatimusten mukainen.
