SESKO:n komitea SK78 Sähkötyöturvallisuus valmistelee uutta versiota standardista SFS 6002. Lausuntoaika päättyi jo marraskuussa 2014 ja ehdotus sai muhkean määrän palautetta.
Komitea on sittemmin tehnyt jo parikin uutta versiota standardista ja tavoitteena on saada uusi versio painosta ulos vielä kuluvan vuoden aikana. Uusi painos perustuu eurooppalaiseen esikuvastandardiin EN 50110-1 (Operation of electrical installations – Part 1: General requirements) ja sen maaliskuussa 2013 valmistuneeseen uuteen painokseen.
Eräät standardin muutosehdotuksista ovat herättäneet alan kouluttajissa hämmästystä, koska muutokset saattavat jopa heikentää sähkötyöturvallisuutta. Suurin muutos lienee se, että jännitetyöalueelle ei olisi enintään 1000 VAC alueella lainkaan mittaa määritelty. Ainoastaan koskettaminen jännitteiseen osaan olisi pienjännitteellä jännitetyötä. Voimassa olevassa painoksessa on käytetty 20 cm:n ja 5 cm:n jännitetyöalueita, joilla on voitu varsin hyvin taata turvallinen työskentely. Uuden määritelmän mukaan työtä saa siis tehdä vaikka kuinka lähellä paljaita jännitteisiä osia, kunhan ei kosketa niitä! Edes ilman läpilyöntilujuutta ei tarvitse ottaa huomioon. Vaikka kyseinen määritelmä on ollut esikuvastandardissa voimassa, kansallisessa osuudessa olemme käyttäneet mielestäni monellakin tapaa turvallisempaa tapaa.
Kaikista kummallisinta etäisyysvaatimusten poisjättämiselle ovat esitetyt perusteet: nykykäytännön mukaista 20 cm:n etäisyyttä ei voi väittämän mukaan turvallisesti mitata! No eipä sitä ole koskaan koulutettukaan mittaamaan ja mittaamisella itsensä vaarantamaan. Eikä asiassa muutenkaan ole koulutettu senttien kanssa pelaamaan. Koulutuksen näkövinkkelistä turvallisuus onkin perustunut siihen, että ymmärretään työn suunnittelun merkitys. Jos ennen työhön ryhtymistä on havaittu jouduttavan työn aikana jännitetyöalueelle, se on voitu suunnitella uudestaan.
Vaihtoehtoina on ollut muuttaa työtapaa siten, että pysytään turvallisella alueella. Toinen vaihtoehto on ollut tarkistaa työn tekemisen mahdollisuus jännitteiseen osaan kohdistuvana toimenpiteenä. Ja kolmas vaihtoehto on ollut tehdä työ standardin mukaisena jännitetyönä. Ja nykyinen standardi on mahdollistanut vielä neljännenkin vaihtoehdon: ei tehdä työtä lainkaan sillä hetkellä, jos tarjolla ei ole ollut sallittuja vaihtoehtoja. Tällä perusteella tuntuu hyvin kummalliselta muutostarve, kun nykyinen käytäntö on antanut riittävästi TURVALLISIA vaihtoehtoja.
Jännitteiseen osaan kohdistuva toimenpide (joka on siis saatu kuulijoille hyvin opetettua) terminä tullaan kuoppaamaan ilman sen kummallisempia perusteluja. Standardissa esitetty taulukko toimenpiteistä on ollut hyvä ja toimiva ratkaisu, joten myös sen poistaminen käytöstä tulee aiheuttamaan taas hämmennystä kuulijoissa. Itse työt ovat lähes sellaisenaan edelleen tehtävissä (eivät ole jännitetyötä), joten muutos on lähinnä esitystapaan liittyvä – mutta mielestäni silti tarpeeton.
Yleinen sähkötyöturvallisuuskoulutus annetaan pääosin sähköalan ammattilaisille, joille asiat ovat tuttuja jo työkokemuksen kautta. Siksi päivän aikana ei olekaan tarkoitus niinkään opettaa teknisiä yksityiskohtia, vaan oikeita asenteita sähkötyöhön sisältyvien olennaisten vaaratekijöiden vuoksi. On myös tärkeätä ymmärtää sähkötyöturvallisuusvastuut omassa organisaatiossa ja päivä auttaa siten myös ymmärtämään tämän kokonaisuuden ja oman roolin siinä. Työkokemus tuo näkemystä ja se taas uusia mieltä painavia kysymyksiä myös koulutettavan mieleen. Vain lähikoulutus mahdollistaa vuorovaikutteisen tilanteen ja keskustelut hankalistakin asioista kokeneen sähköalan kouluttajan kanssa. Siksi ainakin henkilökohtaisesti vierastan suuresti tämäntyyppisen koulutuksen siirtämistä ns. nettikoulutukseksi, jossa vuorovaikutusta on vain sen verran kuin kouluttaja materiaaliin on halunnut laittaa. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä osallistuja oikeasti haluaisi tietää. Lisäksi vielä ehdotuksessakin edellytettävän kirjallisen kokeen suorittaminen ja sen valvonta aiheuttaa myös ratkaisemattomia ongelmia.
Jotta artikkeli ei olisi pelkästään ehdotuksen puutteiden arvostelua, otetaan mukaan ainakin yksi positiivinen asia. On vihdoin ymmärretty, että hätäensiaputaidot ovat tärkeitä sähköalalle ja niitä kannattaa opiskella ja kerrata. Siksi on myös tärkeätä viestiä, että tällaista koulutusta antavat sadat organisaatiot Suomessa. Jotta taitojen kertaus taloudellisessa todellisuudessa olisi mahdollista, on saatu myös kertausväli vihdoin synkronoitua yleisen sähkötyöturvallisuuden kertaamiseen eli viiteen vuoteen. Jatkossa on siten mahdollista ihan virallisestikin tarjota sähköalalle pitkän työpäivän kestävää koulutusta viiden vuoden välein, jossa sekä sähkötyöturvallisuusasiat ja hätäEA-asiat tulevat kerrattua.
Reijo Lintula
Valtuutettu tarkastaja VTS 001
Sähköturvallisuuskouluttaja
